Peruskurssin kuvaus

Yksi keppi

Aloitamme heti ensimmäisestä tunnista opettamaan kepin käsittelyä. Lyöntien opetus aloitetaan paikoillaan, molemmat jalat tukevasti maassa. Jalkojen, lantion ja käsien liikkeet pitää yhdistyä toisiinsa jotta saadaan mahdollisimman vähällä vaivalla tehokkaita lyöntejä. Kaikissa lyönneissä korostetaan lantion käyttöä. Voimakkaita lyöntejä voi saada myös aikaan pelkällä yläkehon käytöllä mutta tehokkuutta saadaan lisää kun käytetään lantiota hyväksi.

Lantion käytön tarkoitus on, ettei rasiteta kättä turhaan ja aiheuteta kalikyynärpäätä, joka on vaarana varsinkin kun PT:ssä käytetään kohtalaisen pitkiä 75–80 cm ja painavia keppejä. Kevyellä kepillä (lue "hammastikulla") ranteen käyttö ja nopeat liikkeet ovat mahdollisia mutta ei raskaalla. Lantion käytöllä vältytään aiheuttamasta vammoja ranteeseen ja kyynärpäähän. Vasta tämän vaiheen jälkeen siirrytään itse asiaan eli jalkatyöskentelyyn.

Aluksi käymme läpi eri jalkatyöskentelykuvioita ilman keppiä, seuraavassa vaiheessa lyönnit kepillä. Vaikeusastetta nostetaan kun jalkatyöskentelykuvioihin lisätään lyöntien erilaiset kombinaatiot. Tämän vaiheen oppiminen, jossa liikkuen lyödään mahdollisimman voimakkaita lyöntejä, kestää vuosia.

Perusteet ensin kuntoon, ennen kuin voidaan ruveta soveltamaan omia liikkeitä. Jokainen on lopuksi oma yksilönsä, on erilaisia ruumiinrakenteita ja ominaisuuksia. Tässä on vaarana aloittaa liian nopeasti "soveltamaan" vaikka perusteita ei ole saatu vielä kuntoon. Virheiden korjaaminen on työlästä ja aika vievää. Jos heti alusta tehdään oikeita liikeratoja, niin toistojen avulla tulee voima ja nopeus automaattisesti. Leo Gajen sanoin: Slow is smooth, smooth is fast.

Voima ja jalkatyöskentelyn jälkeen tulee pariharjoitukset. Niissä voima poistuu ja tilalle tulee loput pariharjoituksien ominaisuudet: ajoitus, tarkkuus, kontrolli ja oikea etäisyys. Näiden kaikkien perusta on oikea jalkatyöskentely. Oikea aikaisella jalkatyöskentelyllä pystytään hienosäätämään edellä mainittuja ominaisuuksia.

Lopuksi lisätään sulavuus/virtaus ("flow"), jolla saadaan drillitharjoitukset pyörimään ja saadaan tehtyä paljon toistoja lyhyen ajan sisällä. Väkisin vääntäminen ei auta ketään. DrilleissäHarjoituksissa rikotaan välillä etäisyys jotta ei tulisi liian automaattista ja monotonista harjoitusta. Silloin harjoittelijan pitää lukea pariaan ja liikkua drillinharjoituksen mukana→"flow".

"Empty hand"

"Empty hand vs. knife" eli paljaan käden puolustautuminen veistä vastaan. Tämä on haasteellinen osuus koska kukaan ei halua vapaaehtoisesti "testata" taitojaan veistä vastaan. Eikä se ole kovin järkevää. Joten miten voi perustella että Pekiti-Tirsia olisi sitten muita käytännöllisempi tai realistisempi? Yksi syy on että Kalin yksi harjoitusalueista on veitsi.

Tiedämme veitsen ominaisuudet, käyttäytymisen ja miten sitä käsitellään. Tämä ei tarkoita sitä että opetamme veitsen käyttöä peruskurssilla tai jatkokurssilla. Itse veitsen opettaminen tulee vasta vuosien jälkeen pitempään PT:tä harjoittaneille. Opettajana olen hyvin tarkka kenelle opetan veitsi vs. veitsi tekniikoita, tähän minulla on moraalinen velvoite.

Toinen syy on että jokaisen harjoitteen takana on hyvin selvä logiikka jolla pystymme perustelemaan miksi tehdään ko. harjoitetta ja mitä sillä haetaan. Kaiken A ja O veitsipuolustusharjoituksissa on drilliharjoitus nimeltään "knife tapping". Tämän selittäminen kertomalla on vaikeaa koska se on enemmän herkkyysharjoitus kuin pelkkä tekniikka.

Knife tappingin harjoituksessa veitsi ohjataan sivuun kolmelta perussuunnalta. Nämä veitsen hyökkäyssuunnat ovat

1. yläkulmassa oikealta vasemmalle sekä
2. vasemmalta oikealle ja
3. alhaalta ylöspäin suuntautuva pisto.

Knife tappingissä harjoitellaan kolme tärkeää ominaisuutta, jalkatyöskentely, ajoitus ja herkkyyttä reagoida toisen harjoittelijan liikkeisiin.

Tekniikoitten järjestys opetuksessa on:

1. ohjaus (passing)
2. iskut, ohjauksen jälkeen

   Näiden kahden tärkeimmän jälkeen tulee vasta lopetustekniikat.

3. veitsen irrotukset (disarms)
4. lukot
5. veitsen kääntäminen vastustajaa kohti (blade reversal)
6. alasviennit (takedowns)

Kohdat 3–6 opetetaan vasta jatkokurssilla, koska jos ei kykene tekemään kahta ensimmäistä vaihetta, on veistä vastaan tehtävät lopetustekniikat äärimmäisen vaikeita. Veitsi on luonteeltaan nopea ase siksi sen kulkua pitää hidastaa jotta kontrollitekniikat tulevat mahdolliseksi.

Oletettavasti veitsihyökkäys ei pysähdy ensimmäiseen hyökkäykseen, siksi käymme läpi treeneissä kolmea peruskulmaa. Tässä apuna on flowvirtaus jolla mahdollistetaan yhdestä tekniikasta toiseen siirtyminen jos jostain syystä ensimmäinen, toinen tai kolmas vastatekniikka epäonnistuu. FlowVirtaus koostuu toistoista ja sitä kautta tulevasta rentoudesta.

Ensimmäinen asia mitä usein sanotaan syöttäjälle ja puolustajalle on että "ottakaa rennompi ote, ei tarvitse jäkittää". Jäykkyys estää drillinharjoituksen sujuvuuden, drillinharjoituksen tarkoitus ei ole hakata käsiä yhteen→ohjaaminen on tärkeämpää. Jäykässä syötössä syöttäjä tekee puolustajalle vastatekniikan teon helpommaksi. Helppous ei ole tavoitteena, tavoitteena on vähentää tai estää kokonaan vastatekniikoitten mahdollisuus. Veitsipuolustukseen liittyy myös veitsen käsittelijän countervastahyökkäys ja taas puolustajan recountervastatekniikan vastatekniikka hyökkääjän counter tekniikkaavastatekniikkaa vastaan. "Knife tapping" ajatus on tehdä kissa ja hiiri -leikki jossa veitsen syöttäjä etsii aukkoja puolustuksesta.

Kaksi keppiä

Kahden kepin harjoituksilla parannetaan huonomman käden koordinaatiota. Yleensä se on vasen käsi joka kaikilla kaipaa parannusta. Peruskurssilla emme paneudu syvemmin kahden kepin tekniikoihin. Painotamme yhtä keppiä, kahden kepin osuus tulee jatkokurssilla.

Koordinaation lisäksi 2 kepistä saa tehokkaita lämmittelyjä treenien alkuun koska molempia käsiä käytetään hyväksi. Kahdessa kepissä korostuu myös rytmitaju joka näkyy silloin kun hyökkäykset tulevat nopeassa rytmissä ja puolustajan pitää huomata aukot hyökkäyskuviossa. Eli omat vastahyökkäykset pitää rytmittää iskujen väliin, "half-beat". Tämän jälkeen yhden kepin heiluttelu tuntuu yksinkertaisemmalta ja hitaalta.

Pekiti-Tirsiasta saa hyvät perusteet keppiin ja jos lisätään siihen Dogbrothers sparri-ajattelua ja tekniikoita niin saadaan erittäin hyvä kokonaisuus.

On hyviä lajeja jotka keskittyvät vain tiettyihin taistelun ominaisuuksiin. Jotkin lajit ovat hyviä käsistä, jotkut potkuista ja jotkut grappling puolesta. Tärkein syy miksi ko. lajit kehittyvät ja ovat hyviä osa-alueissaan, on se että ne keskittyvät tekemään vain omaa osa-aluettaan jossa ne ovat parhaita. Ei pidä turhaan sekoittaa eri periaatteita. Aseellinen maailma on aivan oma universuminsa. Pekiti-Tirsia Kali keskittyy aseelliseen harjoitteluun ja se on juuri se alue missä me loistamme!