Site in English

Ibiza matkakertomus, 10 päivän Pekiti-Tirsia Kali leiri toukokuussa 2004

Pekiti-Tirsia Kali Euroopan pääleiri oli tänä vuonna hiukan eksoottisessa ympäristössä eli Ibizan saarella Espanjassa. Opettajana oli jälleen kerran Grand Tuhon Leo Gaje Filippiineiltä ja toisena opettajana toimi saksalainen Uli Weidle (Euroopan PT-Kalin pääopettaja). Jussi Mattila ja Jarkko Lievonen edustivat Suomea leirillä.

Tietenkin kun sain tiedon tammikuussa tästä leiristä, piti ensimmäisenä saada lupa omalta "hallitukselta". Se ei ollut helppo asia hoitaa varsinkin kun mielikuvat Ibizasta yleensä tarkoittavat muuta kuin tiukkaa treenaamista. Mahdollisuus oli myös tuoda perhe ja yhdistää loma honeyn kanssa harjoittelun ohella. Omaksi onnettomuudekseni vaimolla oli tärkeämpi meno (Metallican konsertti), kuin lähteä seuraamaan kepillä/veitsellä heiluntaa kahdeksi viikkoa. Treenikaveriani Jakea ei tarvinnut paljon houkutella lähtemään reissulle. Olemme viime vuosina kiertäneet Tukholmassa ja Saksassa vastaavilla Pekiti-Tirsia leireillä, joten homma on aika tuttua. Sitova ilmoittautuminen oli hoidettava tammikuun loppuun mennessä. Hotellihuoneet, jotka oli jaettu kolmen ja viiden hengen huoneisiin, oli maksettava maaliskuussa. Koska Suomesta ei ollut muita innokkaita lähtijöitä kyselin Ruotsin osastolta löytyisikö kolmatta kämpän jakajaa ja siten saada huoneen hintaa per henki pienennettyä. Tunnemme ruotsalaisia treenaajia ja on helpompia asua yhdessä jos kaikki on samankaltaisesta kulttuuriympäristöstä. Huonetoverimme saimme lopulta Saksasta. Lennot piti myös varata ajoissa viime hetken yllätyksien välttämiseksi. Ibizalle ei ole suoria lentoja Suomesta, joten jouduimme ottamaan kahdet lennot vaihdolla (Bryssel-Barcelona-Ibiza). Yksi suomalainen yritys nykyään tekee charter lentoja Ibizalle, mutta se ajatus piti hylätä koska lentoajat piti räätälöidä meidän aikataulun mukaan. Leirille oli ilmoittautunut kaikkiaan n. 35 henkeä ympäri Eurooppaa (Saksa, Italia, Sveitsi ja Ruotsi) ja lisäksi perheiden jäseniä oli mukana n. 15 henkeä. Se oli vaativa homma saksalaiselle Ulfille joka hoiti käytännön järjestelyt hotellilla. Ulf oli aikaisemmin työskennellyt kolme kautta ko. hotellissa, joten hotelli ja saari oli hänelle tuttu. Se oli varmaan yksi syy miksi Ibiza valittiin leirin kohteeksi. Toinen syy tietenkin on että siellä on lämmintä, aamulla n. 15°C ja päivällä 25–30°C. Kalin harjoittelu on tarkoitettu ulkoilmaan ja varsinkin beachille jossa jalkatyöskentely on erittäin raskasta. Beach harjoittelun jälkeen salissa liikkuminen on kevyttä kauraan. Lisäksi yksi leirin aseista oli Malayu Sibat (n. 220 cm rottinkikeppi) minkä treenaaminen on mahdotonta sisätiloissa jos 30 ihmistä heiluttelee kaksimetristä keppiä päänsä yli.

Matka Ibizalle
Matkaan lähdimme helatorstaina ja Ibizalle saavuimme keskiyöllä, paitsi Jaken laukku, joka jäi Brysselin vaihdon yhteydessä lentoasemalle odottamaan jatkoyhteyttä. Jaken helpotukseksi hän sai sen seuraavana iltana. Kun yöllä tulimme hotellille oli Uli Weidle, järjestelijät Ulf ja Martin meitä vastassa. Oli erittäin mieluisa yllätys että jaksoivat odottaa ja varmistaa meidän saapumisen.

Olimme ensimmäisten joukossa hotellille saapujista, loput (saksalaiset, italialaiset ja ruotsalaiset) tulivat seuraavien päivien aikana.

Hotelli/treenipaikka
Hotelli sijaitsi Ibizalla n. 30min lentokentältä taksilla, kaukana diskoista. Ibizan saari on aika iso ja diskot keskittyvät kahteen pääpaikkaan, Ibizan ja San Antonion kaupunkeihin. Lähin kaupunki sijaitsi 3km päässä jonne pääsi taksilla (5€). Hotellin luona ei ollut yhtään mitään, vain pari pikkukauppaa ja 2 paikallista ruokaravintolaa. Saimme olla ihan rauhassa tässä hotellissa joka oli täynnä saksalaisia perheitä. Paikka on suunniteltu saksalaisille perheille ja samoin buffet. Aamupala oli hyvä ja ravitseva mutta illallisesta ei voinut sitä sanoa. En ole niin mautonta ruokaa syönyt sitten ala-asteen. Missään ruokalajissa ei ollut mitään makua, koska kokki ei käyttänyt yhtään mausteita. Vaikka olimme Espanjassa tuli tunne että meidät on kidnapattu lomapaikkaan jossakin päin Saksaa. Välillä lähdimme läheiseen kaupunkiin taksilla syömään paremman makuisia pihvejä, äyriäisiä tai Tapas ruokia. Olimmehan sentään Espanjassa ja paikallista elämää piti myös nähdä.

Hilot
Vasemmassa kädessäni on ollut vaivana kalikyynärpää (tenniskyynärpää) pari kuukautta ennen reissua. Normaalit hoitotavat, eli lepoa, jäitä ja venyttelyä tuli tehtyä paljon ennen reissua. Ne eivät kuitenkaan riittäneet, vaan vielä paikan päällä vanha vaiva rasitti vielä. Se aiheutti huolen itselleni, joudunko leirin ajan olemaan 50% teholla osallistumatta täysillä leirille? Ennen leirin alkua juttelin Grand Tuhon Gajen kanssa ongelmastani ja hän lupasi auttaa. Hilot on Filippiiniläinen parannus/hieronta menetelmä jonka mestari myös GT Gaje on. Leirin aluksi oli yleinen infotilaisuus, minkä jälkeen jäin hänen hierottavaksi. Hieronnan aluksi hän laittoi mukanaan tuomaansa Filippiiniläistä öljyä käsivarrelleni. Pullon sisältö oli tulivuorella kasvavan puun palasia mistä itsestään tihku öljyä pulloon. Öljy tuntui mukavan lämmittävältä iholle levitettynä, sitä voisi kuvailla saman tyyliseksi kuin Tiikeribalsami ilman tuoksua. 60 treenivuoden aikana on GT Gajelle kehittynyt vahvat käsivarret, joilla hän saa tiukan puristuksen hierottavasta kohteesta. Kyynärpääni yläpuolelta löytyi tukos, mikä aiheutti sen ettei veri kiertänyt tarpeeksi hyvin kädessäni. Sormilla Gaje paineli löytynyttä paukamaan, painelun tarkoitus oli tasoittaa kohoumaa. Tässä vaiheessa täytyy sanoa että Hilot hieronta alkoi tuntua tuskalliselta, Gaje painaessa voimakkaasti käsivarttani. Hieronta kesti n. 10 min minkä tuloksena kyynärpääni tuntui ensimmäistä kertaa hyvältä viimeisen kahden kuukauden aikana. Muistona tämän erinomaisen tuloksen jälkeen jäi mustelmat paukaman ympärille. Viimeinkin veri alkoi todellakin kiertämään kädessäni. Seuraavan päivän aamutreeneissä käsi tuntui paremmalta, mutta silti jouduin rauhoittamaan kättäni, etten innostu liikaa ja taas oltaisiin takaisin lähtötilanteessa. Gaje suoritti vielä yhden Hilot session koska palautuminen 100 % kuntoon ei ollut tapahtunut. Seurauksena oli toisen session jälkeen että käsi tuntui samanlaiselta puutuneelta kuin aikaisemmin. Oliko uusi hieronta suoritettu liian nopeasti ensimmäisen perään? Sitä en osaan sanoa, mutta seuraavina päivinä parannusprosessi oli lähtenyt käyntiin ja pystyin treenaamaan täysipainoisesti. Tilanne nyt Suomessa: käsi tuntuu 95 % parantuneelta, ennen leiriä se oli 50 %. Venyttely täytyy jatkaa mutta kylmän käytön olen voinut lopettaa. Voin vain sanoa HILOT DOES WORK!

Space discon avajaiset
Kaikki läheiset ystävät, työtoverit ja treenikaverit olivat etukäteen kertoneet että Ibiza on täynnä humalaisia englantilaisia ja teknobileitä jatkuvasti. Todellisuus oli aivan toista meidän siellä ollessa. Varsinainen sesonki alkaa vasta heinä-, elokuussa jolloin moiset nähtävyydet ehkä ovat mahdollisia. Leiri loppui juuri ennen kuin suurimmat teknopaikat aukaisivat ovensa talven jälkeen. Viimeisenä sunnuntaina oli Space paikan avajaiset, DJ tähtenä oli Carl Cox. Meidän onneksi oli maanantain treenit muutettu aloitettavaksi vasta kello 10.00. Meitä lähti kuuden hengen seurue, minun ja Jaken lisäksi 2 ruotsalaista, 1 saksalainen ja 1 kanadalainen. Muita ei tämä reissu kiinnostanut. Hyvin voi olla mahdollista että pääsylipun hinta säikäytti useita 50€Koska kerrankin olimme Ibizalla totta kai halusimme nähdä ja kokea mikä on homman nimi Ibizan Mega diskoissa. Normaalisti Space olisi paikka minne lähdetään jatkoille vasta aamulla 8 aikoihin muista paikoista. Koska oli avajaiset, oli aukioloajat epänormaalit Spacelle, klo 10 aamusta — 06.00. Paikka vetää noin 3000–4000 henkeä, ulkona on yksi areena ja sisällä kaksi. Space luo saavuimme 23 aikoihin ja sisälle pääsimme ilman jonottamista. Kaikki kolme areenaa oli täynnä ihmisiä meidän tullessa sisään. Suurin osa heistä oli espanjalaisia, mihin vaikutti se että seuraava päivä oli Espanjassa vapaapäivä. Muut kansallisuudet oli vähemmistönä tällä kertaa, sesongin aikana se vaihtuu englantilais/saksalais voittoiseksi. Ravintolan hinnat oli huipussa, kaljapullo 8€, vodka colalla 13€ ja vesipullo 6€. Näillä hinnoilla voi ymmärtää että sinne ei tosiaankaan mennä juomaan. Litrahinnaksi esimerkiksi oluelle tulee 24€ (144 markkaa)! Showlavoilla oli hienon näköistä, esitanssijoita ja roomalaiseksi pukeutuneita näyttelijöitä. Space sijaitsee lentokentän läheisyydessä ja illalla oli upeata nähdä koneiden laskeutuminen tanssilavan yli. Aina koneen ylittäessä ulkoareenan, porukka nosti kädet ilmaan ja huusi tervehdykseksi koneelle yrittäen huudoin voittaa koneen melun. Ulkona Carl Cox soitti rentoa housea, sisällä oli trance osastot. Illalla yhden aikoihin suljettiin toinen sisällä olevista tanssiareenoista. Porukka levittäytyi jäljelle jääneille kahteen tanssiareenaan. Seuraavaksi suljettiin ulkoareena kellon lähestyessä kolmea ja jäljelle jäin vain pää-areena sisällä. Se tuli aivan välittömästi tupaten täyteen, tanssimisesta ei voi puhua. Se oli enemmän sellaista omasta elintilasta taistelemisesta (Kallen suomibaari tyyliin). Lopulta tuli aika lähteä hotellille nukkumaan ja valmistautumaan treeneihin. Olimme tilanneet valmiiksi taksin neljän aikoihin hakemaan meidät. Space oli mukava kokemus, onneksi siellä ei tarvitse käydä joka ilta, muuten budjetti ylittyisi reippaasti.

Kesäbiisi
TV:ssä soi kokoajan poikabändi O-zone:n biisi "Dragostea Din Tei" tai Haiducii-yhtyeen version. Romanialainen O-zone yhtye oli tehnyt alkuperäisen version viimevuonna minkä myöskin romanialainen Haiducii teki uudestaan alkuvuodesta. Aluksi tuli mitä v… -reaktio, mutta kun biisiä oli kuunnellut 2 viikkoa 10 kertaa päivässä, rupesi se lopulta toimimaan. Jostain syytä minä ja Jake pidimme Haiduciin musiikkivideosta enemmän kuin O-zonen.

Takaisin Suomeen
Jos mennessä Ibizalle ainoa hankaluus oli laukun myöhästyminen, nyt tulomatkalla Suomeen oli Ibiza—Barcelonan koneen lähdön myöhästyminen yli 2 tunnilla. Se aiheutti meidän jatkolennoilta jäämisen, mutta se ei haitannut meitä. Sillä Iberia lentoyhtiö juhlallisesti korvasi tämän majoittamalla meidät Barcelonaan yöksi. Vasta seuraavana päivänä pääsimme suoralla lennolla Finnairin siivin Helsinkiin. Tuli sitten Barcelonakin nähtyä kaupanpäälle.

Tuliaisia
Veitsiä, veitsiä, veitsiä. Mitäpä muuta voi Kalin harjoittelija tuoda mukanaan matkamuistona Suomeen? Veitset oli hinnaltaan erittäin edullisia, tietenkin laadusta oli tingitty. Turistikrääsän lisäksi mukaan mahtui pari helmeä, Kerambik folder ja tietenkin Espanjan ylpeys, eli Navaja veitsi.

Kulut
Mitä tämä lysti kaikkiaan maksaa? Koska rahan päälle kaikki ymmärtää vaikka lajista ei olisi mitään hajua!

Asuminen+ruoka 400
Lento 500
Leiri 300
Eläminen 500
Tuliaiset 200
-----------

Minulta meni 1900€ yhteensä, joka oli budjettini mukainen. Olen todella tyytyväinen reissuun (treenaaminen/vapaa-aika) ja sitä ei voi mitata rahassa!

Jussi Mattila

Treenaaminen Ibizan leirillä 22.5.–31.5.2004

Leirin pääopettajana toimi Grand Tuhon Leo T. Gaje ja hänen avustajanaan oli Uli Weidle, Euroopan Pekiti-tirsian pääopettaja. Leirille osallistui 36 kalin harjoittelijaa eri maista: Saksasta, Italiasta, Sveitsistä, Ruotsista, Kanadasta ja tietenkin Jussi ja minä Suomesta.

Leiri alkoi kahden kepin lämmittelyillä: witikkejä, vertical ja reverse 2 lyönneillä. Leirin alku näytti suunnan siitä, mitä tuleman pitää. Ohjelmassa oli runsaasti doble baston tekniikoita kuten perusdrillit upper8, lower 8 sekä lukuisia taistelusovelluksia mukaan lukien pistodrillit ja voimalyöntiharjoitukset. Aamutreeneissä teemana olivat yleensä pitkät toistot, esim. 200 lyöntiä (1, 4, circular lyönti kuviolla) ja 600 jabia kahdella kepillä.

Aamuisin harjoiteltiin myös Malayu Sibatin (220 cm pitkä keihäs) käyttöä. Meillä oli mukana n. 150 cm pitkät kepit joilla tuli jotenkin toimeen. Tosin periaatteessa mitä isompi ja raskaampi sibat, sitä parempi. Saa enemmän voimaa lyönteihin ja kehittää paremmin kehon mekaniikkaa. Malayu sibatillakin pääpaino oli toistoissa ja jonossa kävellen suoritetuissa lyönneissä.

Koska kyseessä oli GT Leo Gajen vetämä leiri veistä treenattiin paljon. Oli yhtä veistä ja kahta veistä sekä sak-sak (hammer grip), että pakal otteissa (icepick grip).Osa tekniikoista oli tuttuja jo Tukholmasta ja Reutlingenistä, mutta mukaan mahtui myöskin paljon uutta ja edistyneempää materiaalia. Tuli opittua useita erilaisia drillejä, sekä entryjä kyseisiin harjoitteisiin. Yksi mielenkiintoinen drilli oli "salmiakkidrilli " jossa 4 keppiä muodostivat maahan vinoneliön. Siinä tehtiin vaihtoaskeleita ja kulmauksia parin kanssa. Samaan aikaan myös kädet tekivät töitä veitseniskujen muodossa. Erittäin haastava ja raskas harjoitus parin kanssa tehtynä.

Yhtenä päivänä kokosimme kuuden hengen porukan ja harjoittelimme privaatisti GT Gajen johdolla ja opastuksella veistä vastaan puolustautumista. Alussa tuli yllätys, kun aloitimme sak-sak vastaan pakal. Muitakin uusia asioita oli, kuten knife tappingista poikkeavat ohjaukset. Veitsi vs. veitsi tekniikoiden jälkeen tulivat paljaan käden sovellukset. Kun asiaa kysyttiin Leolta, hän sanoi että Filippiineillä opetetaan aina ensiksi veitsi veistä vastaan ja vasta sitten aseeton puolustautuminen. Näin oppii tuntemaan veitsen ja paljaan käden tekniikat ovat helpompia ymmärtää.

Yhden kepin juttuja oli vähemmän kuin kahta keppiä ja veistä. Solo bastonissakin pelin henki oli toistot. Esimerkiksi teimme ainakin tunnin yhtä ja samaa drilliä. Tuli ainakin lyönnit tutuiksi. Niinhän sitä oppii; toistojen kautta.

Espada y dagaa ei ollut kovin paljon ottaen huomioon, että siitä(kin) Pekiti-tirsia on tunnettua. Toki teimme contradasta ja muutamia hyökkäyskuvioita sekä parin kanssa, että solona.

Leo Gajen demonstraatiot erilaisista tekniikoista olivat hauskaa seurattavaa. Onneksi ei tarvinnut olla itse ukena. Shootia vastaan jäivät mieleen kyynärpääiskut raajoja ja vartaloa vastaan sekä etenkin tuplaslap onnettoman uken korville. Mieleen jäivät myöskin tekniikat koiria vastaan kuten neck break, side step ja pakal-iskut kuonoon. Leo totesikin, että oma koira on erinomainen harjoittelukaveri.

Kaiken kaikkiaan leiri oli erinomainen ja rahan arvoinen(n.1900 euroa).Paljon uusia tekniikoita, toistoja, treenit rannalla ennen auringonnousua ja tietenkin Grand Tuhon Gajen mielenkiintoiset ja antoisat opetusmetodit unohtamatta henkistä puolta ja filosofiaa tekniikoiden takana. Pekiti-Tirsia—more than techniques.

Jarkko Lievonen